1.1, kuvia 43 kappaletta

Tähän jäimme viimeosassa, sukupolvi kaksi syntyi maailmaan tuskallisen, pitkän raskauden ja kivuliiaan synnytyksen jälkeen. Toivottu vauva oli poika joka sai nimekseen Basil, poika peri isänsä ihonvärin sekä äitinsä silmien, että hiusten värin.

Talon tyhjillään oleva huone sisustettiin nopeasti uuden tulokkaan maailmaksi, Alman mielestä Basilin ensimmäiset äännähdykset muistuttivat lampaita joten Vili rohkeasti tapetoi uuden huoneen lammasteemaan.

Muistitteko että perheeseen kuuluu myös kissoja? Hei Aarni (♥) Kolli oli varsin ilmeikäs kissa ja sitä olisi voinut kuvata jatkuvasti, Aarni oli edelleen hyvinkin paljon Alman perään ja hieman mustasukkaisena persoonana se lähti usein ulos Alman hoitaessa Basilia.

Basilin syntymän jälkeen Alma pääsi maistamaan uudemman kerran työelämää, poliisilaitoksella oli kaivattu tummatukkaista reipasta naista ja ensimmäisenä hänellä olikin vastassa ylennys. Go Alma!

Työrupeuma ei kerennyt olemaan kamalan pitkä Alman mahan pompsahtaessa jälleen kerran (Missä vaiheessa nainen itsensä raskaaksi on hankkinut? Tämä onkin mennyt pelaajalta ihan ohi...)

Pienellä vakuuttelulla Alma sai Vilin tilaamaan rakennusyhtiön jälleen kerran vierailemaan tontilla, hujauksessa talo olikin muuttunut isommaksi - tarvitsihan uusi tulija tilaa, ja Basilkin oli kasvava lapsi. Taaperot luonnollisesti vaativat paljon tilaa itsellensä.

Vili yritti parhaansa mukaan tehdä kihlattunsa toisesta raskaudesta mukavan, mies hellitteli Almaa aina tilaisuuksien mukaan.

Alman ollessa täysin kiinni uudessa raskaudessaan sekä Basilin ja kissojen hoidossa Vili päätti hoitaa työnsä kunnolla. Rahaa piti tuoda alati kasvavalle perheelle runsaasti, ja mikäpä olisi ollut praempi tapa kuin tuoda ylennyksiä päivä toisensa jälkeen. (Vili mikä sinua vaivaa, viikko on heikonpuoleinen kun lapsellasi on ollut synttärit ja kihlattusi kertoo uudesta raskaudesta?)

Basil on luonteeltansa hyvin siisti marisija.

Päästyään vilistämään äitinsä tiukasta kasvatuksesta Basil ryntäsi kissojen luo. Ensimmäisenä rutisteluun pääsi hieman pelästyneen näköinen Armi, josta tuli samantien taaperon ehdoton lempparikissa - se oli niin kivan värinen!

Kauaa Armi ei kuitenkaan pysynyt pienenä ja suloisena, vaan tytöstä kasvoi kaunis ja värikäs. (Minä rakastan noita vihreitä kissojen silmiä ♥) Armi oli hyvin leikkisä kissa ja olikin hyvin tyytyväinen joutuessaan Basilin halailuun näin hieman isokokoisempana.

Ylennyksiä tahkova Vili kerkesi juuri ja juuri kihlattunsa toiseen synnytykseen. Se ei ollut enää yhtä kivulias kuin Basilin kanssa, mutta kestoltaan huomattavasti pidempi. Alma tunsi heikotuksen jaloissaan ja olikin kaiken antanut synnytyksen jälkeen.

Perheen kuopus Bertil syntyi täysin veljensä kaksoisolentona, jännää nähdä kuinka pojista toivottavasti kehittyy loppujen lopuksi erinäköisiä.

Kissoja, kissoja, kissoja. Aarni ja Armi tulivat loistavasti toimeen, kissapariskunta leikkikin jatkuvasti toistensa kanssa - ryntäilivät ympäri asuntoa kaataen välillä niin kukkaruukkuja kuin ihmisiäkin. Silti ne olivat hyvin suloisia jokaisen perheenjäsenen mielestä.

Kiireisenä työssäkäyvänä kahden pojan äitinä Alman oli vaikea löytää aika kahdelle kissallensa - yömyöhään naisen näki kuitenkin usein halailemassa kissoja jotka odottivat jonossa omaa vuoronsa päästä hellittäväksi.

Basil oli hyvin vilkas ja kekseliäs lapsi, talouteen hankittu puuhapöytä olikin jatkuvasti täynnä pojan palikkarakennuksia. Taaperoaikanaan poika kerkesi hankkimaan itsellensä viisi mekaniikkapistettä (miksi taaperoni ovat aina ennen saaneet vain yksi tai kaksi pistettä?)

Vilin ollessa töissä perheessä vietettiin kaksoisynttäreitä, ensimmäisenä sai kasvaa luonnollisestikkin Basil ja toisena Bertil. Alma oli helpottunut vauvavaiheen ollessa ohitse, mutta taapero ja lapsi samassa taloudessa voisi olla hyvinkin hankalaa. (Basilin kasvokuva nähtävästi vasta alempana...)

(Mihin on Bertilin kasvokuva kadonnut, enpäs tiedä...) Bertil oli kasvamisenkin jälkeen hyvin veljensä kaltainen, kissojen halailu kuului myös energisen kuopuksen lemppariasioihin. Armin sijasta nuoremman Malavan käsivarsille kuitenkin päätyi Aarni.

Bertil on luonteeltansa hyvin kiltti, siisti ja toimelias.

Vaikka Basil olikin kasvanut taaperoiästänsä, oli touhupöytä edelleen ehdoton lemppari. Pikkuveljensäkkin poika opasti pöydän ihmeelliseen maailmaan, tokikaan poika ei suostunut rakennuspalikoitaan veljelleen antamaan, joten Bertil sai tyytyä piirtelemään.

Basil oli varsin touhukas lapsi, ja hyvin läheisyysriippuvainen. Aina Alman tai Vilin saapuessa töistä poika ryntäsi pää kolmantena jalkana halaamaan vanhempiaan. Läheisyysriippuvainen juontui myös satunnaisen - jokseenkin hyvin kauniin - ohikulkija teinityttösen kohtaloksi.

"Sitten kun minä kasvan niin sinusta tulee tyttöystäväni!"

Myös kissojen parisuhteessa kulki varsin hyvin, Vilin maanittelusta johtuen kissapariskunta meni Armin johdolla kokeilemaan taloon vartavasten hankittua lemmikkikoppia.

Kuka muistaa Pinjan? Alma oli hyvin ilahtunut nähdessään ensimmäisen kissaystävänsä, perheessä kuitenkin oli kissoja jo tarpeeksi hetkeen, eikä Pinjan adoptointi tullut kysymykseenkään. Se ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi unohtaan kissa, pitäkää Pinja siis mielessänne!

Taloudessa saatiin keksiä jatkuvasti uutta tekemistä Basilille; Vilin hankkima maalaustelinekkin pääsi samantien käyttöön eikä nuori poika halunnut päästää sitä enää käsistänsä. Jo tässä vaiheessa Basil oli hankkinut itsellensä kahdeksan mekaniikkapistettä sekä kahdeksan luovuuspistettä. Lahjakas poika!

Vili oli päättänyt ottaa Bertilin tiukkaan kotiopetukseen, sillä toivoi luonnollisestikkin kuopuksensa olevan myös yhtä lahjakas taidonoppimisalueilla kuin Basilin. Valitettavasti Bertil ei ollut ihan yhtä älykkö kuin isoveljensä.

Vili saapui onnittelemaan esikoistaan taitojen keräämisestä saatuaan Bertilin opetettua kävelemään, punapää koki hieman huonoa omaatuntoa että oli vasta näinkin jälkeisheränneinen eikä ollut keskittynyt Bastiliin kovinkaan paljoa tämän taaperoaikana. Bastil näyttikin hyvin hämmentyneeltä (ja pelästyneeltä) isän yhtäkkiä tullessa paikanpäälle.

Nyt saatte Bertilin taaperoajan kasvokuvan (ja jäätte nähtävästi ilman lapsuusajan kasvokuvaa...) sillä on kuopuksen aika siirtyä lapsuuden ihmeelliseen maailmaan. Vili luonnollisesti saattoi lempparipoikansa muutoksen läpi.

Basil oli hieman masentunut Bertilin isältään saamasta huomiosta (ja hieman kyseenalaisesta koulumenestyksestä ensimmäisen koulupäivän jälkeen...) ja päätti näinollen varastaa pikkuveljensä lempikissan itselleen. Basil leikitti Aarnia todellakin niin kauan, että sai paremmat kaveruuspisteet kissan kanssa kuin Bertil.

Tämäkin osa jätetään synnytyskuvaan. Basililla oli oikeasti syynsäkkin kohentaa suhdettaan Aarnin kanssa, eihän hän voinut leikkiä viimeisillään olevan Arminkaan kanssa. Tästä tosin narttukissa oli hieman pahoillaan ja kostoksi kulkeutui synnyttämään Bertilin juuri remontoituun huoneeseen.

Montako kissanpentua perheeseen syntyy, saavatko ne Aarnin vai Armin ulkonäön itselleen? Ensi osaan!

1.0, kuvia 56 kappaletta

Malavan suvun kantaäiti esittäytyy; perhetavoitteinen Alma Malava, jonka elämäntavoitteena on kohota lakiuran huipulle terästitaaninaiseksi. Luonteeltansa nuori nainen on hyvin toimelias ja ulospäinsuuntautunut. Alma kokee urheilulliset, parrakkaat miehet hyvinkin viehättäviksi ja kiertää kaukaa pahalle haisevat simit. (Alma-rakas, urheilijat yleensä haisevat hielle...)

Alma muutti tyhjään, villiintyneesti vihertämään kaupunkiin Veronalan lähistölle; nainen oli lukenut internetin ihmeellisestä maailmasta kuinka pohjois-Simlannissa suku oli asuttanut kokonaisen kaupungin. Määrätietoine nainen halusi pyrkiä samaan. Ensimmäinen asunto ei päätä huimannut, mutta reipasluontoinen Alma tiesi, ettei rakennelma tulisi kauaa pysymään samanlaisena, vaan se muuttuisi kokoajan isommaksi ja paremmaksi.

Tyhjässä kaupungissa oli helppo elää, sillä työmarkkinoilla oli huutava pula työntekijöistä. Heti ensimmäisellä työnhakureissullaan Alma sai unelmauraltaan työpaikan. Tästä olisi siis suunta vain ylöspäin.

Koska kaupunki sijaitsi kirjaimellisesti Veronalan kyljessä, ohikulkijoita riitti. Kaikista kymmenestä vierailijasta Alma kiinnitti huomionsa punahiuksiseen Vili Huotariin. Miehessä oli jotain hyvin kiinnostavaa ja nuori nainen tunsi kemian samantien pariskunnan välillä.

Sanoinko jo, että sukumme kantaäiti on varsin reipas, ulospäinsuuntautunut ja toimelias sim? Siisteys ei kuulunut Alman luonteenpiirteisiin. Nuori nainen oli kasvanut neljän veljen kanssa, joten jos ei syönyt nopeasti (ja hieman sotkuisestikkin) ruokaa ei välttämättä jäänyt jalkapalloa pelaavien isoveljien jäljeltä tarpeeksi täyttämään nuorimmaisen mahaa.

Suurperheeseen syntynyt Alma oli tottunut jatkuviin viihdykkeisiin ympärillänsä, mutta nyt, kun hän asui täysin yksin joutui nainen virittelemään itsellensä ajankulua. Onneksi urheilullinen Alma oli oppinut veljiltään muunmuassa hyödyllisen jonglööraustaidon. Tokikin nainen käytti veljien alkoholipullojen tilalla turvallisesti vesipulloja.

Tyhjän kaupungin kaduilla liikkui valtavasti hylättyjä eläimiä, nuorta naista kylmäsi jokaisen kerran kun hän näki hieman takkukarvaisia ja varmasti kovia kokeneita kissoja. Niiden piti olla lemmikkejä, ei mitään katukissoja. Alma päättikin, että kun hänen rahatilanteensa antaisi periksi, hän adoptoisi muutaman kissan itsellensä ja antaisi niille hyvän elämän. Ylemmässä kuvassa kuvankaunis Pinja ja alemmassa Elmeri.

Almaa oli kotona aina peloteltu, että työelämä olisi rankkaa ja siellä olisi vaikea selvitä, saatika sitten menestyä. Heti ensimmäisenä työpäivänään nainen kuitenkin todisti väitteet vääräksi ylenemällä poliisikokelaaksi. (Ai ai Alma, mitäs sinä siellä työpaikalla olet tehnyt, että heti sait ylennyksen?)

Ylennyksestänsä ylpeä ja hieman rahoissaan oleva Alma päätti lähteä juhlistamaan uutta asemaansa Veronalaan. Ensimmäisenä tummatukka suunnisti ostamaan itselleen matkapuhelimen, sillä nyt hän oli joutunut nolosti soittamaan Vilille työpaikan puhelimesta, saadakseen yhteyden mieheen. Toisena tehtävänään Alma päätti tutustua myös muihin miespuolisiin ihmisiin, jos vaikka asiat Vilin kanssa eivät onnistuisikaan.

Vaikka Alma vapaa-ajallaan rakasti hurvitella ja tutustua uusiin ihmisiin, osasi nainen ottaa työnteon vakavasti. Hän oli päättänyt kohota terästitaaninaiseksi ennätysvauhtia ja asia näytti luonnistuvan hyvin naisen saadessa kolmantena työpäivänään jälleen kerran ylennyksen.

Vaikka ylennyksiä satelikin ja uusia asioita piti oppia nopeasti pärjätäkseen työelämässä piti Alma uuden matkapuhelimensa myötä runsaasti yhteyttä Viliin. Aina, kun pariskunta sai omista työpaikoistaan vapaa-aikaa pari tapasi Alman luona. Tapaamiset olivat hyvin intohimoisia ja hyvästit haikeita.

Tapaamiset Vilin kanssa saivat Alman kuitenkin jaksamaan suurta työsarkaa ja raskaita päiviä, miltein joka ikinen kerta kun nainen oli nähnyt rakkaansa seuraavana päivänä kotiin seurasi iloinen ilmoitus ylennyksestä.

Almaa vaivasi jatkuva yksinäisyys kotona, vaikka asunto ei ollut suurta nähnytkään se tuntui kolkolta ja tyhjältä. Siispä illalla, kun Vili jälleen kerran tuli vierailulleen Alma päätti kysyä polttelevan kysymyksen, luonnollisestihan mies vastasi myöntävästi ja muutti yhteen naisen kanssa tuoden mukanaan ruhtinaallisen summan rahaa. (Oh la laa Vili, kiitos rahoistasi!)

Ensimmäiseksi työkseen Alma passiti Vilin parturiin ja vaateostoksille Veronalaan, hänen miehensä ei saisi näyttää elämäänsä kyllästyneeltä työntekijältä ennenkuin ikää olisi molemmilla lähemmäs kuuttakymmentä vuotta. Palatessaan ennestään komistunut Vili toi mukanaan tuoreelle avovaimolleen lahjan, pienen valkoisen kissanpennun nimeltään Aarni.

Vili on tietotavoitteinen simi, jonka elämäntavoitteena on työllistyä Ahdin airuuna (merentutkimusalan huippu). Luonteeltansa mies on vakava ja ujohko, mieltymyksinään haisevat, taiteelliset simit (anteeksi mitä Vili?) ja inhokkinaan hyväkuntoiset naiset. (Pahoittelut, tuleva vaimosi tulee olemaan huippukunnossa varmaan koko loppuelämänsä)

Lahjahan luonnollisesti sopi Almalla paremmin kuin hyvin, loppuillan Vili saikin keskittyä vain itseensä naisen hoivaillessa maailmansuloisinta Aarniansa,

Talo uudistettiin kauttaaltansa Vilin mukanaan tuomilla rahoilla. Alakerrassa oli jaettu olohuone, keittiö ruokailualueineen ja Aarnin valtakunnan osa kaksi. Myös talon toistaiseksi ainoa kylpyhuone sijaitsi alakerrassa. (Saanen Vili kysyä, miksi puhut ensimmäisenä talossa asumispäivänäsi tuoreelle avovaimollesi käsiraudoista? Voin kertoa, että ei Alma ihan niin villi ole...)

Nyt, kun mieskin oli saatu asumaan saman katon alle eikä tarvinnut enää aikatauluttaa tapaamisia sai Alma syventyä uusien taitojen oppimiseen. Hän halusi edelleen kahmia ylennyksiä ennätysvauhtia, mutta shakkipöytä meinasi astua tielle vaikeiden siirtojensa kanssa.

Aarni oli varsin suloinen nuori kissanpentu, joka ilahdutti pariskuntaa kaikin mahdollisin tavoin. Pentu oli mahdottoman kiltti, eikä tehnyt minkäänmoisia tuhoja, mutta sen sijaan vaati huomiota aina vähän väliä. (Hihi, voin luvata että loppuosa tulee olemaan täynnä Aarnin kuvia koska ♥_♥)

Eikä mennyt aikaakaan kun tyhjän kaupungin toinen asukas löysi itsellensä myös työpaikan. Ensiyrittämällään Vili pääsi unelma-alalleen töihin, olihan työajat kamalia ja palkka hyvin surkea, mutta se oli ala, mistä mies oli aina haaveillut.

(Minähän varoitin!) Aarnin kanssa leikkimisestä oli tullut Almalle elämäntapa jo muutamassa päivässä, nainen ei meinannut nimittäin millään jättää kissaa rauhaan. Kuvan pointtina tietenkin on Aarni, mutta huomatkaa myös Alman muuttunut vaatetus ja kasvanut vatsanseutu. Sukupolvi kaksi, tervetuloa!

Myös Vili oli tarkkaavaisena siminä huomannut tyttöystävänsä kasvaneen vatsanseudun, hieman arastellen mies ottikin yhteisellä illallisella tulevaisuudensuunnitelmat puheeksi ja tuuppasi kimaltelevan hopeasormuksen Alman eteen. Saanen esitellä, tuoreen kihlaparin!

Voi herra Säämies, olen pahoillani painajaisestasi. Katsottuaan television säätiedotteet, ryntäsi Vili pää kolmantena jalkana ulos silittämään pingviiniä. Mies taisi haluta kyseisen linnun vierailemaan myös omissa painajaisissaan. (Mikä sinua vaivaa Vili?)

(Aarni ♥_♥) Pentuaika oli hujahduksessa ohi ja pienestä viattomasta ja valkoisesta pennusta kasvoi kilpikonnakuvioinen kolli keltaisilla silmillä. Aarni oli edelleen ihan yhtä rakastettu kissa Alman toimesta, sillä nainen ei vain voinut jättää kissaa rauhaan.

Myös Vili pääsi kokemaan kuinka mukavaa on saada ylennyksiä kovan työn seurauksena, ensimmäisen työpäivän jälkeen mies käveli kotiin rahasta pullottavien taskujensa kanssa. Hyvä elämä täältä tullaan!

Raskaus oli hyvin vaikeaa aikaa Almalle, nainen nukahteli vähänväliä lautaselleen tai sohvalle kirja kädessään. Kokoajan piti rampata vessassa, syömässä tai nukkumassa. Viimeisellä kolmanneksella myös Aarnin huomioiminen jäi Almalta vähemmälle olon ollessa jatkuvasti heikko.

Vili piti parhaansa mukaa seuraa kihlatulleen, sekä tulevalle jälkikasvulleen. Pariskunnalla oli jatkuvasti väittelyt käynnissä tulokkaan sukupuolesta, Alma oli varma pojasta ja Vili toivoi kaksostyttöjä.

Koska Alma poti jatkuvaa huonoa omatuntoa Aarnin yksinolemisesta hankki hän kollille tyttöystävän. Suloinen Armi muutti siis perheeseen. (Kissoja ♥_♥)

Ylennyksien saamisesta oli tullut jo arkipäivää Malava-Huotari taloudessa, rahatilannekkin oli jo varsin vakuuttavalla pohjalla bonusten takia. Alman ollessa äitiyslomallaan Vili toi ahkerasti ylennyksiä (ja bonuksia) taloon.

Kissat tulivat hyvin toimeen keskenänsä Aarnin opettaessa Armia talon tavoille. Lelu oli vielä hieman korkealla pennulle, mutta Aarni antoi sille vauhtia Arminkin puolesta. (Joko teille riittää kissakuvat? Minulle ei ♥)

Vihdoin Alman raskausaika oli päättynyt ja varsin kivuliaan synnytyksen jälkeen maahan pullahti yksi uusi perheenjäsen, isänsä ihon sekä äitinsä silmät ja hiukset perinyt lapsi.

Kiitän teitä osan lukemisesta, ja jätän teidät jännitykseen odottamaan uuden sukupolven esittelyä. Ensiosassa on muuten luvassa vielä enemmän kissakuvia, hihi ♥ Ja uskokaa tai älkää, oikeassa elämässä olen koiraihminen.

Saa kommentoida!