1.0, kuvia 56 kappaletta

Malavan suvun kantaäiti esittäytyy; perhetavoitteinen Alma Malava, jonka elämäntavoitteena on kohota lakiuran huipulle terästitaaninaiseksi. Luonteeltansa nuori nainen on hyvin toimelias ja ulospäinsuuntautunut. Alma kokee urheilulliset, parrakkaat miehet hyvinkin viehättäviksi ja kiertää kaukaa pahalle haisevat simit. (Alma-rakas, urheilijat yleensä haisevat hielle...)

Alma muutti tyhjään, villiintyneesti vihertämään kaupunkiin Veronalan lähistölle; nainen oli lukenut internetin ihmeellisestä maailmasta kuinka pohjois-Simlannissa suku oli asuttanut kokonaisen kaupungin. Määrätietoine nainen halusi pyrkiä samaan. Ensimmäinen asunto ei päätä huimannut, mutta reipasluontoinen Alma tiesi, ettei rakennelma tulisi kauaa pysymään samanlaisena, vaan se muuttuisi kokoajan isommaksi ja paremmaksi.

Tyhjässä kaupungissa oli helppo elää, sillä työmarkkinoilla oli huutava pula työntekijöistä. Heti ensimmäisellä työnhakureissullaan Alma sai unelmauraltaan työpaikan. Tästä olisi siis suunta vain ylöspäin.

Koska kaupunki sijaitsi kirjaimellisesti Veronalan kyljessä, ohikulkijoita riitti. Kaikista kymmenestä vierailijasta Alma kiinnitti huomionsa punahiuksiseen Vili Huotariin. Miehessä oli jotain hyvin kiinnostavaa ja nuori nainen tunsi kemian samantien pariskunnan välillä.

Sanoinko jo, että sukumme kantaäiti on varsin reipas, ulospäinsuuntautunut ja toimelias sim? Siisteys ei kuulunut Alman luonteenpiirteisiin. Nuori nainen oli kasvanut neljän veljen kanssa, joten jos ei syönyt nopeasti (ja hieman sotkuisestikkin) ruokaa ei välttämättä jäänyt jalkapalloa pelaavien isoveljien jäljeltä tarpeeksi täyttämään nuorimmaisen mahaa.

Suurperheeseen syntynyt Alma oli tottunut jatkuviin viihdykkeisiin ympärillänsä, mutta nyt, kun hän asui täysin yksin joutui nainen virittelemään itsellensä ajankulua. Onneksi urheilullinen Alma oli oppinut veljiltään muunmuassa hyödyllisen jonglööraustaidon. Tokikin nainen käytti veljien alkoholipullojen tilalla turvallisesti vesipulloja.

Tyhjän kaupungin kaduilla liikkui valtavasti hylättyjä eläimiä, nuorta naista kylmäsi jokaisen kerran kun hän näki hieman takkukarvaisia ja varmasti kovia kokeneita kissoja. Niiden piti olla lemmikkejä, ei mitään katukissoja. Alma päättikin, että kun hänen rahatilanteensa antaisi periksi, hän adoptoisi muutaman kissan itsellensä ja antaisi niille hyvän elämän. Ylemmässä kuvassa kuvankaunis Pinja ja alemmassa Elmeri.

Almaa oli kotona aina peloteltu, että työelämä olisi rankkaa ja siellä olisi vaikea selvitä, saatika sitten menestyä. Heti ensimmäisenä työpäivänään nainen kuitenkin todisti väitteet vääräksi ylenemällä poliisikokelaaksi. (Ai ai Alma, mitäs sinä siellä työpaikalla olet tehnyt, että heti sait ylennyksen?)

Ylennyksestänsä ylpeä ja hieman rahoissaan oleva Alma päätti lähteä juhlistamaan uutta asemaansa Veronalaan. Ensimmäisenä tummatukka suunnisti ostamaan itselleen matkapuhelimen, sillä nyt hän oli joutunut nolosti soittamaan Vilille työpaikan puhelimesta, saadakseen yhteyden mieheen. Toisena tehtävänään Alma päätti tutustua myös muihin miespuolisiin ihmisiin, jos vaikka asiat Vilin kanssa eivät onnistuisikaan.

Vaikka Alma vapaa-ajallaan rakasti hurvitella ja tutustua uusiin ihmisiin, osasi nainen ottaa työnteon vakavasti. Hän oli päättänyt kohota terästitaaninaiseksi ennätysvauhtia ja asia näytti luonnistuvan hyvin naisen saadessa kolmantena työpäivänään jälleen kerran ylennyksen.

Vaikka ylennyksiä satelikin ja uusia asioita piti oppia nopeasti pärjätäkseen työelämässä piti Alma uuden matkapuhelimensa myötä runsaasti yhteyttä Viliin. Aina, kun pariskunta sai omista työpaikoistaan vapaa-aikaa pari tapasi Alman luona. Tapaamiset olivat hyvin intohimoisia ja hyvästit haikeita.

Tapaamiset Vilin kanssa saivat Alman kuitenkin jaksamaan suurta työsarkaa ja raskaita päiviä, miltein joka ikinen kerta kun nainen oli nähnyt rakkaansa seuraavana päivänä kotiin seurasi iloinen ilmoitus ylennyksestä.

Almaa vaivasi jatkuva yksinäisyys kotona, vaikka asunto ei ollut suurta nähnytkään se tuntui kolkolta ja tyhjältä. Siispä illalla, kun Vili jälleen kerran tuli vierailulleen Alma päätti kysyä polttelevan kysymyksen, luonnollisestihan mies vastasi myöntävästi ja muutti yhteen naisen kanssa tuoden mukanaan ruhtinaallisen summan rahaa. (Oh la laa Vili, kiitos rahoistasi!)

Ensimmäiseksi työkseen Alma passiti Vilin parturiin ja vaateostoksille Veronalaan, hänen miehensä ei saisi näyttää elämäänsä kyllästyneeltä työntekijältä ennenkuin ikää olisi molemmilla lähemmäs kuuttakymmentä vuotta. Palatessaan ennestään komistunut Vili toi mukanaan tuoreelle avovaimolleen lahjan, pienen valkoisen kissanpennun nimeltään Aarni.

Vili on tietotavoitteinen simi, jonka elämäntavoitteena on työllistyä Ahdin airuuna (merentutkimusalan huippu). Luonteeltansa mies on vakava ja ujohko, mieltymyksinään haisevat, taiteelliset simit (anteeksi mitä Vili?) ja inhokkinaan hyväkuntoiset naiset. (Pahoittelut, tuleva vaimosi tulee olemaan huippukunnossa varmaan koko loppuelämänsä)

Lahjahan luonnollisesti sopi Almalla paremmin kuin hyvin, loppuillan Vili saikin keskittyä vain itseensä naisen hoivaillessa maailmansuloisinta Aarniansa,

Talo uudistettiin kauttaaltansa Vilin mukanaan tuomilla rahoilla. Alakerrassa oli jaettu olohuone, keittiö ruokailualueineen ja Aarnin valtakunnan osa kaksi. Myös talon toistaiseksi ainoa kylpyhuone sijaitsi alakerrassa. (Saanen Vili kysyä, miksi puhut ensimmäisenä talossa asumispäivänäsi tuoreelle avovaimollesi käsiraudoista? Voin kertoa, että ei Alma ihan niin villi ole...)

Nyt, kun mieskin oli saatu asumaan saman katon alle eikä tarvinnut enää aikatauluttaa tapaamisia sai Alma syventyä uusien taitojen oppimiseen. Hän halusi edelleen kahmia ylennyksiä ennätysvauhtia, mutta shakkipöytä meinasi astua tielle vaikeiden siirtojensa kanssa.

Aarni oli varsin suloinen nuori kissanpentu, joka ilahdutti pariskuntaa kaikin mahdollisin tavoin. Pentu oli mahdottoman kiltti, eikä tehnyt minkäänmoisia tuhoja, mutta sen sijaan vaati huomiota aina vähän väliä. (Hihi, voin luvata että loppuosa tulee olemaan täynnä Aarnin kuvia koska ♥_♥)

Eikä mennyt aikaakaan kun tyhjän kaupungin toinen asukas löysi itsellensä myös työpaikan. Ensiyrittämällään Vili pääsi unelma-alalleen töihin, olihan työajat kamalia ja palkka hyvin surkea, mutta se oli ala, mistä mies oli aina haaveillut.

(Minähän varoitin!) Aarnin kanssa leikkimisestä oli tullut Almalle elämäntapa jo muutamassa päivässä, nainen ei meinannut nimittäin millään jättää kissaa rauhaan. Kuvan pointtina tietenkin on Aarni, mutta huomatkaa myös Alman muuttunut vaatetus ja kasvanut vatsanseutu. Sukupolvi kaksi, tervetuloa!

Myös Vili oli tarkkaavaisena siminä huomannut tyttöystävänsä kasvaneen vatsanseudun, hieman arastellen mies ottikin yhteisellä illallisella tulevaisuudensuunnitelmat puheeksi ja tuuppasi kimaltelevan hopeasormuksen Alman eteen. Saanen esitellä, tuoreen kihlaparin!

Voi herra Säämies, olen pahoillani painajaisestasi. Katsottuaan television säätiedotteet, ryntäsi Vili pää kolmantena jalkana ulos silittämään pingviiniä. Mies taisi haluta kyseisen linnun vierailemaan myös omissa painajaisissaan. (Mikä sinua vaivaa Vili?)

(Aarni ♥_♥) Pentuaika oli hujahduksessa ohi ja pienestä viattomasta ja valkoisesta pennusta kasvoi kilpikonnakuvioinen kolli keltaisilla silmillä. Aarni oli edelleen ihan yhtä rakastettu kissa Alman toimesta, sillä nainen ei vain voinut jättää kissaa rauhaan.

Myös Vili pääsi kokemaan kuinka mukavaa on saada ylennyksiä kovan työn seurauksena, ensimmäisen työpäivän jälkeen mies käveli kotiin rahasta pullottavien taskujensa kanssa. Hyvä elämä täältä tullaan!

Raskaus oli hyvin vaikeaa aikaa Almalle, nainen nukahteli vähänväliä lautaselleen tai sohvalle kirja kädessään. Kokoajan piti rampata vessassa, syömässä tai nukkumassa. Viimeisellä kolmanneksella myös Aarnin huomioiminen jäi Almalta vähemmälle olon ollessa jatkuvasti heikko.

Vili piti parhaansa mukaa seuraa kihlatulleen, sekä tulevalle jälkikasvulleen. Pariskunnalla oli jatkuvasti väittelyt käynnissä tulokkaan sukupuolesta, Alma oli varma pojasta ja Vili toivoi kaksostyttöjä.

Koska Alma poti jatkuvaa huonoa omatuntoa Aarnin yksinolemisesta hankki hän kollille tyttöystävän. Suloinen Armi muutti siis perheeseen. (Kissoja ♥_♥)

Ylennyksien saamisesta oli tullut jo arkipäivää Malava-Huotari taloudessa, rahatilannekkin oli jo varsin vakuuttavalla pohjalla bonusten takia. Alman ollessa äitiyslomallaan Vili toi ahkerasti ylennyksiä (ja bonuksia) taloon.

Kissat tulivat hyvin toimeen keskenänsä Aarnin opettaessa Armia talon tavoille. Lelu oli vielä hieman korkealla pennulle, mutta Aarni antoi sille vauhtia Arminkin puolesta. (Joko teille riittää kissakuvat? Minulle ei ♥)

Vihdoin Alman raskausaika oli päättynyt ja varsin kivuliaan synnytyksen jälkeen maahan pullahti yksi uusi perheenjäsen, isänsä ihon sekä äitinsä silmät ja hiukset perinyt lapsi.

Kiitän teitä osan lukemisesta, ja jätän teidät jännitykseen odottamaan uuden sukupolven esittelyä. Ensiosassa on muuten luvassa vielä enemmän kissakuvia, hihi ♥ Ja uskokaa tai älkää, oikeassa elämässä olen koiraihminen.

Saa kommentoida!